Galleria lennättimessä

Vuosittainen ‘pakkokesälomani’ on tältä erää ohi, toisin sanoen, aikani galleriavahtina näyttelyssä Miettii mäntyjen kanssa Lennätingalleriassa Harakan saarella loppuu. Tänä vuonna sää on suosinut, on ollut lämmintä ja aurinkoista. Hanhet ja lokit ja muut pesivät linnut ovat rauhoittuneet; suurin osa pesistä on tyhjiä ja poikaset ovat kyllin isoja yrittääkseen välttää ihmisiä ja petoja. Joinakin päivinä on käynyt paljon vierailijoita, kuten Helsinkipäivänä kesäkuun 12, kun taas joinakin päivinä on ollut todella hiljaista. Niinä päivinä olen istunut tietokoneeni ääressä keittiössä tai kuljeskellut rinteillä nauttien vapaa-ajan tunteesta.

Mitä itse näyttelyyn tulee olen melko tyytyväinen siihenkin. Se on esitelty erillisellä RC -sivulla. Näyttely on yksinkertainen ja perustuu kahteen projisointiin, kahteen työhön, tai oikeastaan yhteen työhön ja töiden sarjaan, With the Reclining Pine 1-12 eli lepäävän männyn kanssa 1-12. Ensimmäinen työ, The Pine in the Park with 2-3-1, eli Mänty puistossa ja 2-3-1, kieltämättä outo nimi, on karkea time-lapse video (23 min), jossa kolme pientä kuvaa minusta poseeraamassa suhteessa mäntyyn on upotettu isompaan kuvaan männystä. Se on melko laaja projisointi, jonka ääni kuuluu tilassa. Olen erityisen ylpeä siitä, että löysin keinon vähentää kuvien värikylläisyyttä. Työt lepäävän männyn kanssa (kukin kestoltaan 6 ja 17 minuutin väliltä) on projisoitu pienempänä kuvana ja ääni on kuultavissa kaksista kuulokkeista kahdella tuolilla. Ne perustuvat pitkälti puheeseen, keskusteluihin männyn kanssa, ja ne on julkaistu myös podcast jaksoina. Katso soittolista Talking to a Pine (HEL). Periaatteessa molemmat työt ovat esimerkkejä siitä, mitä olen puuhannut vuoden 2022 aikana Helsingissä. Verrattuna aikaisempiin vuosiin ja näyttelyihin Lennätin galleriassa uutta on variaatioiden upottaminen samaan kuvaan – tekniikka jota käytin ensin videoesseissä – ja tietysti myös puhe. Valitsin nämä kaksi työtä, jotka on tehty läheisessä Kaivopuistossa korostaakseni yhteyttä Harakan saareen, vaikka on monia muita töitä jotka myös haluaisin näyttää, kuten Tukholmassa viime vuonna tehdyt työt, tai keväällä Örön saarella ja miksei myös Reykjavikissa tehdyt kokeilut. On joka tapauksessa ylellisyyttä voida näyttää jotakin näin helposti, kun ottaa huomioon miten vaikeaa on löytää galleria-aikoja Helsingissä, jossa usein joutuu hakemaan niitä vuosia ennalta. Joten vuosittainen ‘pakkokesäloma’ on monessakin mielessä oikea herkkupala.