Paluu kolmen männyn luo

Kahdeksas elokuuta palasin kolmen männyn luokse Kaivopuistossa, joiden luona vierailin vuosina 2022 ja 2023. Halusin tehdä jotakin koska päivä oli erityinen, päivä jolloin niin sanottu Leijonan portti on täysin avoinna. Astrologian termein se tarkoittaa, että aurinko leijonan merkissä on linjassa Siriuksen, eli maasta käsin nähtynä kirkkaimman kiintotähden, Orionin tähtikuvion ja maan kanssa. Lisäksi 8 elokuuta on kansainvälinen kissojen päivä, jonka kansainvälinen eläinten hyvinvoinnin rahasto (International Fund for Animal Welfare) on perustanut vuonna 2002. Mutta miksi kolme mäntyä?

Sain innoituksen Rachel Corbyn webinaarista, joka käsitteli puiden kuiskintaa (tree whispering) ja jossa hän suositteli, että aloittelija vierailisi kolmen eri puun luona, istuisi kunkin kanssa noin 20 minuuttia ja panisi merkille miltä itsestä tuntui ja tuntuiko erilaiselta kunkin puun luona, koska useimmista ihmisistä tuntuu erilaiselta. Ja niin myös minusta, väistämättä. Männyt ja paikat, jotka ovat luoneet ne ja joita ne puolestaan luovat edelleen ovat hyvin erilaisia jopa samassa puistossa. En halunnut äänittää ajatuksiani tai kirjoittaa niitä vaan mieluummin käyttää aikaa kuuntelemiseen, aistimiseen, avoimena kaikelle mitä voisi ilmetä. En kuitenkaan malttanut olla ottamatta videokameraani todistajaksi, mutta sijoitin sen etäämmälle, jotta fokus ei olisi minussa ja jotta puu mahtuisi kuvaan kokonaisuudessaan.

Ensimmäinen puu jonka luona vierailin oli lepäävä mänty, Reclining Pine, jonka kanssa keskustelin kerran kuussa vuonna 2022 (katso kuva yllä). Toinen puu oli teltan muotoinen mänty, Kaivopuisto pine, jonka kanssa harjoittelin koko vuoden 2022. Ja kolmas puu oli korkea honka, Pine in the Park, jonka kanssa mietin noin kahdesti kuussa vuonna 2023. Vaikka harjoitus oli pääasia ajattelin, että voisin tehdä video triptyykin kolmen männyn kanssa. Jälkikäteen oivalsin, että voisin pikemminkin editoida versiot vanhoista videoista ja upottaa ne näihin uusiin kehyksiin, kuten tein muutamien Örön mäntyjen kanssa.

Yleensä keskityn hengitykseeni kun esiinnyn, lasken jopa henkäykset pitääkseni lukua ajankulusta, mutta nyt huomasin, että toistin ensimmäisen männyn luona virkettä ‘Jag är nu bara här med dig’, mikä tarkoittaa suunnilleen ‘Olen nyt vaan tässä sinun kanssasi’. Taipuneen männyn vieressä auringossa seisominen oli kokemuksena uuvuttava ja kun nojasin selkäni toisen männyn runkoa vasten toistin ‘tack för skuggan’, kiitos varjosta. Kolmannen männyn luona istuin maassa ja kysyin itseltäni, voinko vain levätä tässä. Siitä muodostui arvoituksellinen virke, ‘har jag kraft att vila?’, ‘onko minulla voimaa levätä?’ Pääasiallinen kokemus kaikkien kolmen männyn kanssa oli eräänlainen liioiteltu ruumiillisuus, korostunut tietoisuus kaikista jännityksistä eri puolilla kehoani. Ja paradoksaalista kyllä, se oli suuri lahja.