Vasta vietettyäni koko viikon Tukholmassa sain valittua männyn, jonka kanssa miettiä ja keskustella. Tarkoituksenani oli löytää puu johon voisin kiivetä, tai puu, jonka matalalla oksalla tai vääntyneellä rungolla voisin istua. Mutta sellaista mäntyä ei ollut mailla eikä halmeilla. Mäntyjä on muutenkin Tukholman keskustassa varsin niukasti. Nobelparken puiston kalliolla kasvavat männyt ovat poikkeus, sillä muuten lähimmät männyt löytyvät metsiköistä, lähes luonnontilaisilta ulkoilualueilta kuten Norra Djurgården ja siihen kuuluva Lill-Jansskogen. Sieltä olen löytänyt paljon kauniita mäntyjä, joiden kaarnaa ja neulasia olen kuvannut päivittäin. Ja lopulta päätin kokeilla voisinko miettiä männyn kanssa istuen sen luona, sen lähistöllä. Mänty, johon ihastuin jo aiemmin lumisena päivänä, oli helppo löytää uudestaan, ja tänään sitten istuuduin kivelle sen alle ja aloitin jonkinlaisen keskustelun. Puhuin mietteeni englannin kielellä, koska suunnitelmissa on tehdä mietiskelyistä podcast kolmikieliseen sarjaan Puhetta puille, jossa ei ole vielä yhtään englanninkielistä jaksoa. Seuraava tapaamisemme on kuitenkin luultavasti vasta maaliskuun lopulla…
Mänty, jonka kanssa miettiä
