Helsingissä ja Tukholmassa

Puiden kanssa puhuminen on pääasiallinen työni tänä vuonna, tai siltä vaikuttaa. Toki on ollut seminaareja ja luentoja ja nyt hiljattain toimin moderaattorina kiinnostavassa, unohtamista käsittelevässä Lethe symposiumissa Tukholman Taideyliopistossa. Osallistuin myös Eleanor Bauerin kanssa kahteen kirjasto-keskusteluun meidän kummankin X-position julkaisuista, ensin hänen työstään Nora the Many ja sitten viikkoa myöhemmin minun vanhasta kirjastani Performing with Trees. Pääasiassa olen kuitenkin omistanut aikani mäntyjen kanssa miettimiselle Helsingissä, englanniksi, Pondering with a Pine in the Park, eli sarjalle jaksoja podcastissa Talking with Trees, jossa viimeisin keskustelu käytiin 28 helmikuuta. Lisäksi olen tutkinut keskustelua mäntyjen kesken, ruotsiksi, Tallar Emellan (Between Pines) Tukholmassa ja Helsingissä toimien eräänlaisena sanansaattajana Kaivopuiston männyn ja Nobel-puiston männyn välillä. Ja nyt keskustelusta on kehittynyt sarja erilaisia kommunikaatiovälineitä koskevia kokeita. Ensin kirjoitimme ja luimme kirjeitä, sitten sanelimme ja äänitimme kirjeen ääneen luettavaksi ja nyt kokeilimme hyräilemistä. Ensin yritin hyräillä Helsingin männyn luona ja sitten jotenkin toistaa hyräilyn tai jotakin sen suuntaista männylle Nobel-puistossa. Ja tietysti vastaus toteutettiin taas hyräilemällä. Mikä seuraava askel voisi olla, sen saa Helsingin mänty keksiä .

Joskus tunnen itseni aika laiskaksi kun minulla ei tällä hetkellä ole mitään päivittäistä tai melkein päivittäistä harjoitusta männyn kanssa ja aika kömpelöksi yrityksissäni toimia sanansaattajana mäntyjen välillä. Kun editoin videomateriaalia viimevuodelta, mukaan lukien lyhyet versiot Tukholman videoista With the Pine in Nobelparken, ja Helsingin videoista With the Pine in Kaivopuisto Park, ja kokeilin myös triptyykkejä, oivalsin kuitenkin, että se mitä teen tänä vuonna on aivan muuta. Asiat kehittyvät, vaikkakin hitaasti. Örön männylle marraskuussa 2020 kirjoitettu kirje (joka on vertaisarvioitu neljästi eri julkaisuja varten) julkaistiin lopulta pari päivää sitten muodossa “Writing with a Pine: Addressing a Tree as Audience”, suomalaisen teatterin tutkimuksen yhteydessä. Vaikka joskus tuntuu, että vain toistan itseäni, ehkä asiat kaikesta huolimatta liikkuvat ja muuttuvat.